Museot Riihimäen keskustaan!
Kun mietitään, mihin kuntien julkinen kulttuuri kannattaisi sijoittaa, tulisi miettiä myös yksityisten palvelujen sijaintia. Vuonna 2028 Riihimäen kulttuuripalvelut tulevat kokemaan laajan muutoksen, kun lasimuseon, taidemuseon, kaupunginmuseon ja Suomen metsästysmuseon tilat yhdistetään. Tällä hetkellä mietitään tilojen sijoittamista mietitään ilmeisesti joko asemanseudun tai nykyisten lasimuseon ja metsästysmuseon alueelle. Itse kannatan asemanseutua, seuraavien neljän syyn ja kahden periaatteen vuoksi.
Syy numero yksi: Asemanseutu tavoittaa helpommin myös junalla liikkuvat ihmiset. Riihimäen hyvien raideyhteyksen vuoksi vierailijoita voidaan saada muun muassa pääkaupunkiseudulta, Hämeenlinnasta ja Lahdesta.
Syy numero kaksi: Matkakeskuksen käyttöaste on jäänyt vähäiseksi alun kovista ponnistuksista huolimatta. Lienee jo varsin selvää, ettei pelkällä Riihimäen asukasmäärällä saada luotua sitä luonnollista liikkumisen määrää asemanseudulle, joka tarjoaisi lisää asiakaskuntaa kivijalkakaupoille ja alueen palveluille. Ratkaisu voisi löytyä kaupunkiturismista ja siihen panostamisesta.
Syy numero kolme: Matkakeskus tarjoaa erinomaisen pysäköintimahdollisuuden kaupungissa vieraileville. Pysäköintialueelta olisi vain muutaman minuutin kävely kulttuurin pariin.
Syy numero neljä: Museoiden nykyiset tontit vapautuisivat muuhun käyttöön. Lisätontit olisivat Riihimäelle tervetulleita, etenkin kun ne sijaitsevat viihtyisän viheralueen kupeessa.
Periaate numero yksi: Minusta on hienoa, että Riihimäen kaupunki on päättänyt lähteä etenemään yhdellä isolla museokeskuksella. Keskitettyjen tilojen ylläpidosta syntyy säästöä, mutta vielä tärkeämpää on se, että yhtä isoa keskusta on helpompi markkinoida isommalle joukolle, jolla on erilaisia kiinnostuksen kohteita. Tämä palvelee myös yhtä julkisen kulttuurin tärkeintä tarkoitusta, ihmisten tutustuttamista ja sivistämistä, kun esimerkiksi lasia tutkimaan tullut voi näpäärästi samalla reissulla vilkaista myös metsästysmuseota tai toisinpäin. Keskus palvelisi myös Riihimäen omia asukkaita tehokkaammin ja tasapuolisemmin, sillä asemanseudulle pääsee huomattavasti helpommin jalan tai polkupyörällä kuin museoiden nykyiselle sijainnille.
Sitten päästään periaatteeseen numero kaksi:
Riihimäen museoselvitys vuodelta 2018 toteaa seuraavaa (s. 7)
"Jos laskee lisäkysynnän arvon Riihimäen kaupungille oletuksella, että kaikki ulkokuntalaiset maksavat museoiden pääsymaksun. Riihimäen Taidemuseo, Lasimuseo ja Metsästysmuseo keräävät noin 19 000 maksavaa kävijää vuosittain. Näistä kävijöistä ehkä noin puolet eli 10 000 kävijää tulevat yli 20 kilometrin päästä. Näistä ulkomaalaisia on museoiden oman ilmoituksen mukaan noin 2 000. Minimimallin mukaan matkailijoiden lisäkulutuksen vaikutus on 330 000 euroa tai keskimääräarvion mukaan noin 490 000 euroa. Jos ulkomaalaisista museokävijöistä vaikkapa puolet eli 1 000 henkilöä majoittuvat Riihimäellä, se merkitsisi, että hotellit saisivat 500 huoneen lisätulovaikutuksen.
Summat eivät tunnu kovin suurilta, mutta ydin on siinä, että summat ovat huomattavasti suurempia (noin 10 kertaa suurempia) kuin mitä museot kävijöiden pääsylipuista ansaitsevat. (Ansaittu keskihinta Riihimäellä on Museotilasto 2017:n mukaan 4,1 euroa (77 232 euroa ja 19 000 kävijää). "
Tulojen nousuun saaminen on periaatteellisestikin tärkeää, koska yritykset ja yksityishenkilöt rahoittavat verorahoissaan julkisrahoitteista kulttuuria. Yksityisellä sektorilla tulee olla oikeus pyytää vastinetta tuestaan. Näitä lukuja saadaan varmasti nousuun, kun junalla liikkuvat ihmiset tavoitettaisiin entistä tehokkaammin.